Kiirusta piisaa

ja pääparka on kovilla... Haasteelliseksi muuttui Tertunkin elämä, kun minä tulin taloon höpöttämään tyhymiä kysymyksiä. Teollisessa tuotannossa on niin paljon sellaista, jota en ole ymmärtänyt, mutta pikkuhiljaa alkaa valjeta. Toisaalta sitten tieto lisää tuskaa.

Miksi ei valmisteta useamman tuotteen kirjoa?
Miksi ei valmisteta mallistoa "persoonille"?
Miksi näin, miksi ei niin?

Tuhat kysymystä, joihin kärsivällisesti vastataan ymmärrettävät vastaukset kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olen katsonut tuotantoa käsityöläisen näkökulmasta, enkä ole ollenkaan ymmärtänyt, että tuotannon ostavat ostajat, eivätkä asiakkaat ts. kuluttajat. Kun marketteihin lähdetään myymään, siellä ostetaan tavaraa, josta saa hyvän katteen ja jota myydään suurella volyymilla. Valitettavasti ostokäyttäytyminen määrää sen mitä marketeissa myydään ja valitettavaa on sekin, että jos suomen mittakaavassa halutaan myydä volyymilla jotakin, ainoa myyntiväylä on marketit. PLÄÄH! Eli kun suurin osa kuluttajista haluaa ostaa yksinkertaisen harmaan ja edullisen pipon, niin ostaja ostaa varmanpäälle just sitä sinne kaupan hyllyyn. Toisen kerran PLÄÄH! Olen tästä asiasta sitten kyllä esittänyt mielipiteeni: tylsää! Jos haluat olla vastuullinen yrittäjä ja työllistää ne omat ompelijasi, niin sitä volyymia on oltava, sillä suomalainen työ maksaa. (Anteeksi jos menee politikoinniksi)
Tässä vaiheessa voisin kysyä teiltä hyvät lukijani: minkä mielikuvan saatte sanasta avainlipputuote? Minun mielikuvani on niin ... ... ... etten voi enää sitä ääneen kirjoittaa. Kertokoon kuvaavasti kaiken se, että itse merkkikin valmistetaan Virossa! Sinne vaan prismaan hyllynväliin syynäämään ;) Oon tästä hiukan kiukkuinen, tai en ees hiukan.

Haluaisinko siis tuoda uuden tuotteen markkinoille ja myydä sitä ilman volyymia... No haluaisin mää, mutta miten. Tuote pitää brändätä. Joo, tiedetään, nyt menee liian vaikeeksi. Jos brändäys onnistuu, saattaisit saada tuotteesi kauppojen hyllyihin. Nyt en enää puhu marketeista. Vaan niistä putiikeista, joita suomessa on muutamia pieniä ja liikevaihto on pientä ja yksittäisen tuotteen myynti tooosi pientä. En mää lannistu, vaikka tänään olen saanut myyntipalaverissa tuutintäydeltä realismia päin näköä. Oon taas viisastunut ihan hirviästi. Harmi, että se viisaus pudottaa pilvilinnoista maanpinnalle.

Nyt pitää tieten nukkua pari yötä kunnolla ja miettiä mitä tällä viisauden määrällä tehdään: opinnäytetyötä, sitäpä justiin.

Olis kiva kuulla kommentteja suomalaisesta kaupanteosta ja pohdintoja siitä oliskos minusta brädiksi?

Siivillä

kiitävät päivät. Ja joka päivä opin uutta mahdottoman lupsakassa porukassa.

Alkuviikosta meinasi hiukan jännittää, kun viime viikosta jäi fiilis, että pyörin jaloissa osaamatta mitään. Sama osaamattomuuden tunne jatkui, kun pipomalleja piti ommella valmiiksi, eikä pyöristys tahtonut onnistua millään. Terttu sitten vähän katseli ompelutapaani, korjasi ompeluotteeni teolliseksi ja tänään onnistuin ompelemaan pipon laen pyöreäksi: voi miten pienestä sekin oli kiinni, kankaan oikeasta käsittelystä pöytätasolla.

Mallikappaleita neuloessa ja ommellessa meni tämän viikon päivät tiukasti, ei jäänyt ylimääräistä aikaa muotoiluun, haihatteluun tai kuohuvien kilistelyyn... Mielikuva muotoilijasta voi olla hyvinkin abstrakti. Kyllä työ on ihan konkreettista käsillä tekemistä, pienteollisena hiukan erilaista, kuin aivan käsityönä, kuten minä olen tottunut tekemään. Niinkuin nyt tämä stanssaaminen: eräänlaista leikkaamista jykevämmillä saksilla. Tällaisen härvelin (stanssin) olemassaolosta olen kyllä tiennyt, mutta koskaan ennen en ole päässyt kokeilemaan.

Nopeuttaahan se paljonkin työskentelyä ja leikkausjälki neuleessa on parempi, kuin saksilla. Vaikka muka toivoin, ettei enää tulisi uusia härveleitä opiskeltavaksi, niin iloinen olen, että pääsin itse laitteella työskentelemään.
Ja nuo mun työkaverit kärsivällisesti ohjaavat:"joo kyllä minä joudan sua neuvomaan."

Tuotannossa odotellaan pakkasia, luitte oikein, oikeaa talvea: lunta ja pakkasta! Niiden avulla neulomo saa töitä. Mutta myös teidän kaikkien pipon pitäjien avulla: muistakaapa kurkata pipo-ostoksilla, että missä on moinen mössykkä tehty: onko suomenlippu saumassa? Näinä kurjien uutisten päivinä olisi mahdottoman tärkeää muistaa ostaa suomessa valmistettua, kun sitä vielä saa!

Toki voitte tehdä retken Neverbackaan otoksille. Siellä nimittäin on minusta niin huippu uusi tuote: muotoonneulottu vauvan villahaalari. Mainosta siitä Nevertexin fb-sivulla.
Paljon mielenkiintoista pohdittavaa jäi tältä viikolta, huomenna istun neulekoneelle kotosalla ja mietin miten muotoilisin omaa tehtavääni eteenpäin.

Lupasivat

tulla hommiin ens viikollakin, vaikka, vaikka...
Kyllähän se on aivan totta, mitä Terttu minulle sanoi: koulumaailma on aika kaukana yritysmaailmasta. Vaikka en työharjoittelussa olekkaan, haluan oppia neulomotyöskentelyä ja käytäntöjä. Oih voih! ensinnäkään en osaa ommella, en osaa vaihtaa saumuriin lankoja ja nyt just tuntuu siltä, etten juuri muutakaan. En saa edes kakspuoleisesta teipistä suojapaperia irtoamaan. ÄRRR!
Päättelevästä saumurista en ollut kuullutkaan ennen Nevertexille tuloa ja sinuksi saumurin kanssa ilmeisesti pääsee vain ompelemalla PALJON. Neuleen ompelukin vaatisi hirveän määrän ompelua, neule on niljakas ommeltava, se venyy ja luikertaa oman mielensä mukaan, minä haluaisin viimeistellä käsin tai ketlata.
Näinä muutamina päivinä olen nähnyt ilmeisesti vain murto-osan sunnittelijan työstä ja uusien mallien kohdalla se on a-ö:hön mallin tekemistä ja välillä pikkusen kiroilua. Ohjelmointia, neulenäytteitä, ompelua, kokoamista, värikarttojen suunnittelua ym. Semmosta kaikenlaista pientä.

Toivotaan, että ensi viikolla joku homma jo alkaisi sujua, vaikka se teippien repiminen, niin saisin noita värikarttoja muutaman valmiiksi. Ehkä vastaan ei enää tule paljon uusia masiinoita opittavaksi, niinkuin nyt tuli tupsusaha tai nippusiteen katkaisija (sellaistakaan härveliä en ole nähnyt kuunapäivänä, mutta kätsä laite). Onneksi porukka on rentoa, eivätkä hermostu, kun yksi pyörii jaloissa. Ehkä pidän maanantaina leipomuspäivän, niin voi mennä tiistaina esittelemään jotakin mitä osaan ;)

Sorvin ääreen

ja arkirytmiin rytinällä.
Minulla koulunkäynti jatkuu nyt etänä täältä kotoa käsin. Sain hienon mahdollisuuden suorittaa työelämäprojektia Ullavalla Nevertexillä. Nyt olen muutamana päivänä Ullavalla pyörähtänyt ja fiilikset on niiiin hyvät, että!

Niin ensimmäisenä tietenkin lähetän terveisiä Miialle, että muistilokeroista löytyi M1 plussan käytöstä joitain selkeitä mielikuvia ja konekkin lähti käyntiin kahvaa nostamalla (tosin ei tämä etummaisena oleva kone) vaan samanmoinen kuin Aallossa oleva, mutta tieten hiukan uudempi. Että hyvin sait tahkottua jotakin tämän vanhuksen päähän ;)
Nyt suunnittelen muotoonneulottavaa tuotetta ja huh! Ensimmäiset piirrokseni saivat tylyn tuomion heti hitaan tuotantoprosessin takia. Heh, nyt tulee OIKEATA oppia laskennallisuuteen, kannattavuuteen ja muihin tärkeisiin tuotannollisiin seikkoihin. TYKKÄYSPEUKKU! Räknättiin heti, että jos tehdään 40000 tuotetta: kauanko sitä tunteina tehdään... voitte ite laskia siellä, jos tuotteen neulominen kestää vaikka 4 minuuttia... että tälläista. Tätä teollista oppia halusin ja nyt täytyy ottaa siitä kaikki irti.
Voi miten olenkaan iloinen siitä, että tätä työtä tehdään vielä täysin suomalaisin voimin. Ehkäpä kertoilen työpäivistäni jatkossa, vaikka aikataulut kaikkien koulunkäyntien kanssa näyttävät suhteellisen tiiviiltä. Kylläpä tämä tästä taas.