Tätäpä tämä

tietsikalla istumista sekä koulussa, että kotona. Kaavaohjelma Modaris on ollut ehkä loogisempi kuin viimevuonna opiskeltu Grafis. Tätä Modarista osaan hiukan itsekkin mennä eteenpäin, ei tarvitse open olla koko ajan sanomassa seuraavaa siirtoa.

Pitkiä päiviä istutaan koneella tosiaan, kun tietoteknisen kaavan lisäksi on tietokoneavusteinen suunnittelu 1. ja 2. + visuaalinen dokumentointi. Mielenkiintoisia juttuja, mutta melko raskasta istua koneella aamusta iltaan... kun on enemmän luonteeltaan tekevä ihminen.
InDesignilla tehdään portfoliota ja siitä olen aika innostunut. Illustraattorilla taasen piirretään tasokuvia ja siitä en tiedä oonko ollenkaan innostunut. Kehveli kun on vaikiaa se homma, sitä pitäisi harjoitella päivästä toiseen ja aamusta iltaa, ihan koko ajan.
(LeenaT olis mukava tietää teettekö koulussa näillä ohjelmilla?!)

Nyt tulin pariksi päiväksi kotiin kirjoittelemaan esseitä. HUH! Muutama olis rästissä.
Kämpillä tietsikkayhteys alkoi tökkiä, joten kotona on mukavampi keskittyä portfolioesseen pohdintaan ja visuaaliseen kulttuurihistoriaan... aah! olishan tuossa vielä Muotoiluprojektinkin raportointi, kaikista vaatimuksena vähintään nelisivuinen pohdiskelu. Oi autuutta!

Valmistuksessa meillä on meneillään miehen puvun takin muokkaus jakuksi tai liiviksi. Jarkon vanhan takin otin ja silppusin ;) Lisäksi laitan sikamokkasuikaleita, joita jäi viimekeväisestä hameen tekeleestä. Katsotaan mitä tulee.

Täytyisköhän mun välillä tehdä jotakin hyödyllistä, siivouksetkin tuossa odottaa.
tämä aamu on taas käynnistynyt hitaanlaisesti.

Studiotyöskentely

on minulle kamerahommissa aivan uutta. Olen ollut niissä jutuissa aina hiukan sivusta seuraaja.
Tuotekuvauksissa päivä hurahti aivan siivillä.

Nyt pitäisi vielä keretä varata aikaa studiokuvaamiseen ennen Helsinkiin pendelöintiä...
Juu, kun Aaltoon vie tieni kevääksi ja voe poijjaat kuinka minä sitä ootan. Toisaalta hirvittää välimatkan piteneminen, mutta täytyy vain ajatella, että tämä tilaisuus tulee vain kerran tässä elämässä ;) 

Jännän äärellä ollaan siis ja kuinka kauan mun on tätäkin tietoa yrittänyt pitää vain omanani, Phiuuuh, jo helepottaa kun saa jotain kertoa!

Mitäs tykkäätte tällaisesta melkeinpä mystisestä säärystinkuvasta? Minusta siinä on yhtä hyvä fiilis, kuin meillä oli studiossakin tänään...

Hitaita aamuja

näin joululoman jälkeen.
Iltaisin ei uni meinaa tulla millään, aamulla nukuttaa ja torkkukytkin on ahkerassa käytössä.
Muhkeaa protoneulosta syntyy, tykkään niin.

Nämä pienet muistikirjat, luonnoskirjat ovat matkamuistoja viimekesän Barselonan reissulta. Kirjavakantinen oli käytössä jo siellä reissulla... niitä piirroksia on nyt ihana katsella.
Olen säästellyt tuota mustakantista Joan Miron museosta hankittua, kun se on niin kaunis.
Nyt kuitenkin tuli ajatus ottaa se sellaiseksi aina matkassa kirjaksi... Jos tulee vaikka jossain mieleen piirrellä vaikka tällaista:

Kiitollisuuden

kanssa törmäyskurssillä.

Ehkä on aika pysähtyä ja

miettiä kiitollisuutta

Äitini nostatti minulla enkelikortin tänään.
Siinä muistutettiin vahvuudestani, luomisvoimastani
Kehotettiin olemaan kiitollinen

Olen ihmetellyt ystävääni Tiinaa, joka kirjoittaa kiitollisuudesta
Vaikka murehtimista riittää

Sisäistän sen mistä kaikesta voin olla kiitollinen

Nyt yhden asian voisin kirjoittaa muistutukseksi itselleni:
Kiitos opiskelupaikasta

Hatara pää

tänään.
Eilisestä aherruksesta niskat tiukkana.

Keskivikkona hiukan vilustuin
flunssaryökäle yrittää saada minusta otteen.

Haastaa teräsnaisen

Tämä saa minut mietteisiin
miksi tässä asiassa oon sisukkaampi, kuin toisessa

Keuhkoissa meinaa puristaa, kotiloma loppuu
miten voi elää 5 päivää ilman hiihtoa?

 Ymmärrättekö
 yhtään?

Blogivuosi

ei mennyt alkuunkaan suunnitelmien mukaan.
Päiväkirjamaisuutta kaavailin kaikesta tekemisistäni, mutta mitä pitemmälle etenen opinnoissani, sen paremmin ymmärrän, että töiden kilpailutus ja omien projektien suunnittelu vaativat vaikenemista.
Se on tietenkin harmittavaa, kun niin ylpeänä haluaisin kaikista projekteista kertoa.
Esimerkiksi huikeita kierrätysjuttuja ollaan syksynmittaan saatu aikaiseksi, toivottavasti niistä voi joskus kertoa kuvin.

Jatkossa alan suunnitella jo ensivuoden mallistoa ja sen toteutusta, enkä tietenkään voi tänne etukäteen suunnitelmiani paljastella :/

Sellaista olen kuitenkin miettinyt, että jos yrittäisin muotoilla mallistoni hiukan highfashion-suuntaan... tai katsotaan nyt mitä muu porukka aikoo.
Tässä olen vain herännyt ajatukseen, että jos meinaan neuloa käsin, niin projekti pitäisi aloittaa KIIRUUSTI! Tähän kyllä olen pohtinut apuvoimien käyttöä... että varoitus kaikki neulojat...

Kunhan ajatukset  ja elämä pysyisivät positiivisina.
Elämä itsessään on elettävä kaikkine kääntöpuolineenki, mutta murehtimiset vievät kovin paljon voimia. Olen niin mahdottoman tunneherkkä, miten voisin sitä puolta itsestäni lieventää?

Näkkyykö tunnelin päässä valoa?
Jospa kevät toisi valoa ja uusia ajatuksia.

Ajattelin vielä, että yrittäisin opetella kirjoittamaan fiiliksistä, niinkuin tuo mun suosikki Satu. Ihailen aina sitä kuinka voi muutamalla sanalla sanoa niin paljon <3
Yritän opetella.

Kunpa oppisin myös itseluottamusta, sitä minä näihin elämänopintoihini niin kovasti tarvitsisin.

Tunnelmat vuoden vaihtuessa

Jos maailman äitien huokaukset

kimppuihin koottaisiin,

jos jokainen huoli ja pelko ja toive

pantaisiin pakettiin

ja jokainen piilossa itketty itku

puroina virtaisi,

ja jokainen kaipaus siivilleen saisi

nousta kuin enkeli,

niin maailmankaikkeus olisi täynnä

laulua äitien,

ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli

katsoisi vaieten,

kun ilmojen halki valkea joukko

kantaisi valoa,

ja enkelin siipi koskettaisi

jokaista taloa.

Jo maailman äitien huokaukset

nousevat taivaisiin

ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa

Luojaan ja enkeliin

kuin maailman äidit, joiden sydän

sirpaleina jo on,

ja jokainen sirpale mustuneinkin

heijastaa auringon.

Anna-Mari Kaskinen