Aurinko

hipaisi poskeani
tänä aamuna

Isä

oletko jo matkalla?

eilen illalla
tunsin lämpimän ihosi
tuoksusi viipyi kädessäni

aamulla jäljellä vain haikea muisto

Ei kipua, ei tuskaa
vahva sydän teki työtä taukoamatta

itkuiset, niin äkilliset jäähyväiset
kuulitko kaipauksemme?

ilosi ja hyvytesi jää sydämiimme


Hyvää matkaa rakas isä

Mallistoa

suunittelemassa ja muotoilemassa.

Tuotesuunnittelussa aloitettiin malliston suunnittelu kollaasilla.
Aina sellaisen tekeminen ei kolahda, jotenkin tälläkertaa kollaasitekniikka napsahti ja natsasi.
Luonnoskirjaa tehdessä aiheista valikoitui Nordic Dimension eli pohjoinen ulottuvuus.
Sävymaailma kolahti.
Lehdistä hyppeli jäänsini ja turkoosi käsiini. Syntyi tämmöinen kollaasi:

Väri, pinta ja muoto

Kännykällä on hiukan hankala kuvata, kun tulee noita heijastumia niin paljon, mutta ehkä jonkin näköistä mielikuvaa tuosta saa.
Alemmasta kuvasta saa kyllä hyvän mielikuvan siitä, miltä näytti kämppä tätä askarrellessa... Maritalle terkkuja ;) ei täällä aina näytä tältä.

Tehtävään kuului kollaasit kohderymästä, tunnelmasta, väristä, pinnasta ja muodosta. Kuvia muista kollaaseista ei kannata laitella heijastumien takia.

Seuraava projekti oli leikata paperista vaatteen muotoisia aukkoja  ja löytää mukavia inspiroivia kohtia. Olin aika fiiliksissä näistä:

Juu, näistä pitäisi sitten syntyä luonnoksia noin sata kappaletta... Toisaalta on ihan vahva visio jo valmiiksi. Nähtäväksi jää miten ratkaistaan kangas ja väri... Löytyykö tarpeeksi läpikuultavaa, kevyttä tai turkoosia sävyä. Tähän ei voi takertua, vaikka aivot ovat näihin hiukan takertuneetkin.
Jätämmäpä hiukan muhistelemaan.

Lainasin kamultakin paria aukkoa ;)

Vasurilla

viimeistely onnistuu.
Ja niin sain punaiset tempopalat yhteen.

Tämä työ on ollut kyllä ihan murheekryyni välillä. Kesällä innostuin näiden kukkapalojen virkkuuksista ja kun kaapissa oli läjä punaista Tempoa aloin haaveilla punaisesta pontsosta. Piakoin huomasin, ettei Tempo tule riittämään ja kyseistä lankaahan ei enää valmisteta ollenkaan. Yritin kuulutella facebookissa neulojien vanhoista varastoista, mutta ei, kukaan ei ollut varastoinut sitä minua varten ;) Sitten Satu postasi Tempopipostaan, jossa oli iik! punainen raita... heti hyökkäsin Satun kimppuun :D ja sain puuttuvan nyssykän avustusta.
Pontso ajatuksesta olin luopunut, mutta jonkin sortin viitta voisi onnistua, pohdiskelin ja vääntelin olohuoneen lattialla palasia eri asentoihin. Eikä mikään kokoonpano näyttänyt hyvältä.

Mutta sitten kun aloin palasia yhdistellä, alkoi malli muotoutua pikkuhiljaa.
Ihme kyllä, oikeen mukavainen "härpäke" tästä loppujen lopuksi tuli. Ihanan lämmin
ja miten hyvin sopiikaan tuon keskeneräisen sikamokkahameen kanssa (helma vielä raakareunalla).
Punainen väri on himskatin hankala kuvata... varsinkin, kun itse kuvaajan pitäisi olla sekä kameran edessä, että takana ;)
Rouvan lauantaiaamuluukki on hiukan huispaus, mutta onko se lie teillä siellä ruudun toisessa päässäkään yhtään kummoisempi? ;D

Millään

en tahdo malttaa pitää näppejäni erossa noista virkkuuksista.
Olkapää on kuitenkin tosi arka vieläkin maanantain jyräyksen jäljiltä.
Tietokoneella könöttäminenkään ei varmasti paranna asiaa, noita esseehommia olisi vaan niin monensorttisia.  Taivaanvartioista on muistiinpanot tehtynä valmiiksi ja AHOT(aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen) tehtävät pitäsi hoidella kartuttamaan sitä opintopistetiliä. Nää on sellaisia jahkaushommia, jotka kuitenkin tahtovat jäädä viimetippaan.

Tällaista pitsistä villaista tarvitsisin niin koulun vilpoisiin luokkiin hartioita lämmittämään. Viimeistelyhommia uskallan hiukan tehdä, mutta virkkaamaan en arvaa ryhtyä, saan pian tuon ärhäkkäisen olkapään tulehtumaan.

Junassa on kuitenkin äärettömän tylsä istua ilman käsitöitä, joten kirjastosta hain lohtua tähän murheeseen: Mukarami saa minut valtaansa aina, olipa vaan kehveli kirjoittanut tälläkertaa tuollaisen tiiliskiven, vajaa 800 sivua.

Otin vastaan

Sadun haasteen.

Minun tämänhetkisen elämäni juhlakattaukseen kuuluu hyvä ystävä.
Millään muulla ei ole väliä... kupissa saa olla teetä tai kahvia, yhtä juhlavalta tuntuu, kun sen saa jakaa naamatusten ystävän kanssa. Mukava lisä tietysti on, kun kattauksessa on tuoretta mustikkapiirakkaa Omenamintun reseptillä.
Vaikka olenkin tuolla opinahjossa saanut noista nuorista mukavia kamuja, niin silti kaipaan ystäviä kotomaisemista. Ei tahdo virtuaaliyhteydenpito riittää, vaikka lohduttaa sekin.

Mun punapääni nyt kyllä kalpenee tuon Ärrän punapään rinnalla ;)

Viime viikko oli tiukka puserrus.
Opinto-ohjelmaan sisällytettiin sellaista, mitä en ollut hoksannut ottaa huomioon.

Tänäaamuna yritettiin yhden ystävän kanssa saada olkapää kuntoon, hiukset ovat siis hierojan muotoilemat ;) Hartiat ovat olleet lysyssä ja ryntyssä, ehkä opintaakan alla, jospa saisin niihin nyt ryhtiä.  Olen siis saanut moninkertaisen annoksen höpöttelyä kamujen kanssa, tällä taas jaksaa.

Käsitöistä pitäisi pitää nyt hiukan lomaa ja antaa olkapään huilia. Yritän tämän viikon antaa noiden virkattujen tilkkujen olla rauhassa.
Siis harrastelukäsitöiden.
Kouluhommat täytyy hoitaa; hameen helman liimaus, power point ja esseen kirjoittaminen, niistä ei oikein voi luistaa.

Muotitietoinen

alkoi haukkoa henkeään Eurokankaassa pitsilaatikkoa lonittuaan.
Jos mitään neulosten rakenteista ymmärrän ;) niin tämä Missonin neulos on jäljittelemätöntä.

Neuleen rakenne on sen verran erikoinen, että sen kyllä tunnistaa Eurokankaankin loovasta, varsinkin jos kyseistä palaa on vain yksi. Myyjä meinäsi, että silloin tälloin laatikoissa on löytöjä.
Toinen hyvä löytö oli Versuksen viskoosinen vuorikangas vihreään nahkahameeseen, joka sekin alkaa olla piakoin valmis. Toin hameen kotiin helman liimaukseen.

Koska lauantai-illaksi oli pitkästä aikaa menoa tiedossa, piti pistää töpinäksi.

Olen kovasti tykännyt tuosta "Seppälän Missonista" eli laatikkomallisesta sik-sak-kuvioidusta paidasta, joka on nahkahamepostauskuvissa. Siis homma oli nopea ja helppo, leikkasin kankaan neliöksi ja saumuri hyrskytti kappaleet kokoon. Kapeat hiat sivuun ja kuminauha helmaan.

Tällainen tuli minun Missonistani.

Saaralle terveisiä, että hiukset on nyt hennattu, tuli kirkkaampi sävy... eikö vain ;)

Koti-ikävä

on salakavala kaveri.
Se saattaa odottaa kulman takana jo maanantaina
ja hyökkää kimppuun aivan arvaamatta.
Siinä sitten pyristelet,
kun se puristaa sydänalassa ja kuristaa kurkussa.

Olen yrittänyt hukuttaa sen herkkuihin; jäätelöön, suklaaseen, kaakaoon... hetkellinen mielihyvä
ja kuristusote jatkuu.

Joku käskisi nauttia, ottaa ilon irti vapaudesta ja omasta ajasta.
Helpommin sanottu kuin tehty, suosittelen kokeilemaan.

Kurkussa kuristuksen tunne kostuttaa silmänurkat,
eikä mikään lohduta, ei mikään.
Koti on kaukana

ja vasta perjantaina